Suurinta tyytymättömyyttä ilmanvaihtoa kohtaan esiintyy kokemuksen mukaan muutaman vuosikymmenen ikäisissä kerrostaloissa, joissa on koneellinen poistoilmanvaihto. Ilma poistetaan näissä yleisesti yhteiskanavistoa pitkin katolle, jossa varsinaiset poistoilmapuhaltimet sijaitsevat. Kohteesta riippuen puhaltimia on yksi tai useampia.
Talot ovat pääosin 60-luvulta ja sitä uudempia. Itse asiassa tätä ilmanvaihtotapaa käytettiin hyvin pitkään ja samaan aikaan kerrostalorakentaminen kävi Suomessa kuumana, minkä takia vastaavanlaisella ilmanvaihtoratkaisulla varustettuja taloja on paljon ympäri maan.
Tämän johdosta on runsaasti näissä taloissa asuvia ihmisiä, jotka kokevat kyseisen ratkaisun ongelmallisena. Suurimmat puutteet koetaan yleisesti asumisen laadussa tai sisäilman laadussa.
Jo aiemmin painovoimaisella ilmanvaihdolla varustetuissa kerrostaloissa käytettiin ulkoilmaventtiileitä, joita kautta sisätiloihin tuotiin puhdasta ilmaa suoraan ulkoa. Koneellisen poiston alkuaikoina ulkoilma- tai raitisilmaventtiileitä ei enää juuri käytettykään. Ajateltiin että ilmaa tulee kyllä hatarien rakenteiden kautta riittävästi, kunhan vaan poistopuhaltimissa on tarpeeksi potkua repimään ilmaa sitä kautta.
No kyllähän tarpeeksi kovat puhaltimet sen homman hoitivat, ja varmuuden vuoksi saattoi laittaa vielä hieman tehokkaamman, että takuulla toimii.
Haittapuolena tässä toteutusmallissa on luonnollisesti se tosiasia, että rakenteiden läpi tullessaan ilma ei enää ole puhdasta ulkoilmaa. Rakenteiden kautta otettu ilma saattaa tuoda mukanaan mm. villakuituja ja erilaisia mikrobeja.
Nämä samaiset rakenteiden vuotokohdat voivat myös aiheuttaa eriasteisia ongelmia kosteuden tiivistyessä vedeksi kylmän ja lämpimän ilman kohdatessa. Siten hengitysilman ottaminen näitä reittejä pitkin ei luonnollisesti ole kovinkaan suositeltavaa.
Rakenteissa tapahtuvan diffuusion ja konvektion arvioiminen muuttuvissa olosuhteissa on käytännössä mahdottomuus, minkä takia esimerkiksi ei voi yksiselitteisesti päätellä, miksi toinen on ”hometalo” ja toinen ei.
Ilmanvaihto ei ole myöskään kovin hyvin hallittavissa, mikäli tuloilman saanti perustuu rakennevuotoihin, joita on mahdoton arvioida oikein eri tilojen kohdalla.Ratkaisuna ongelmaan alettiin jälleen käyttämään tuloilmaventtiileitä. Venttiilit saattoivat olla vaikkapa ikkunankarmissa tai suoraan seinän läpi tehtynä.
Karmiventtiileitä käytettiin ja käytetään edelleen melko laajalti. Näistä on olemassa lisäksi erilaisia variaatioita. On mm. malleja, joissa kylmä ulkoilma kiertää ensin ikkunan välissä ennen sisäilmaan sekoittumistaan. Tässä ajatuksena, että ilmaa hieman esilämmitetään ensin.
Karmiventtiilien yhtenä ongelmana on niiden melko suuri painehäviö. Eli käytännössä niiden kautta hyvin harvoin saadaan kaikkea sitä ilmaa, mitä poistoilmapuhaltimet tiloista pyrkivät imemään pois. Alipaine kasvaa, ja loppu tarvittavasta ilmasta tulee edelleen rakennevuotoina.
Niin karmiin kuin seinäänkin asennettuihin korvausilmaventtiileihin liittyy aina jonkinasteinen riski vedosta tai paremminkin vedontunteesta.
Vedontunne, kuten ilmanvaihdon aistiminen muutenkin on hyvin yksilöllistä. Siinä missä toinen henkilö kokee suunnatonta vedontunnetta, toinen harmittelee ettei ilmaa kulje tarpeeksi.
Koska ilmanvaihdon tarve on hyvin yksilöllistä, on luonnollista että kerrostalossa asukkaat pyrkivät omatoimisesti tekemään siitä itselleen mieluisamman.Tämä on ehkäpä suurin syy siihen miksi yhteiskanavistolla toteutettu poistoilmanvaihto aiheuttaa niin paljon negatiivisia tuntemuksia.
Koneellisella poistolla ja yhteiskanavistolla varustetussa taloyhtiössä äärimmäisen harvoin ollaan ilmanvaihdon suhteen sellaisessa tilanteessa mitä alunperin on tavoiteltu tai mihin laitteisto on säädetty.
Muuttuvia tekijöitä on paljon
Talviaikaan asukkaat mielellään säätävät korvausilmaventtiilit pienemmälle tai kokonaan kiinni vedon tunteen vuoksi. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää, koska kukaan ei halua palella kotonaan. Vedontunne lisääntyy kun ilman lämpötila laskee.
Poistoilmaventtiileitä säädetään pienemmälle tai suuremmalle sen mukaan mikä itsestä tuntuu sopivimmalta. Kun kylpyhuoneen kosteus tuntuu haihtuvan liian verkkaisesti, otetaan venttiiliä hiukan suuremmalle ja liiallista vetoa pyritään hallitsemaan venttiiliä sulkemalla.
Monesti myös poistoventtiilien puhdistus laiminlyödään, mikä heikentää venttiilin läpi kulkevia ilmavirtoja tai pahimmillaan tukkii koko venttiilin.
Kaikki nämä toimenpiteet ovat omiaan sekoittamaan täysin yhteiskanavapoistolla varustetun ilmanvaihtojärjestelmän toiminnan. Kun omatoimisia säätöjä tehdään useammassa asunnossa, ja tähän yhdistetään vielä eriasteiset rakennevuodot, on lopputuloksena täysin epävireessä oleva ilmanvaihtojärjestelmä ja koko joukko tyytymättömiä ihmisiä.
Eli se ilmamäärä mikä jostain asunnosta vähennetään, otetaan käytännössä jostain muusta tai muista asunnoista. Ja toisinpäin, ikkunan avaamalla huoneiston poistoilmamäärät saattavat jopa tuplaantua, ja kaikki tämä ylimääräinen ilma on pois muiden asuntojen ilmanvaihdosta. Kun useammassa asunnossa on ikkunat auki, voi olla ettei poistoilmalinjan viimeisistä asunnoista ilmaa poisteta enää lainkaan.
Käytännössä siis jos rakennuksessa on koneellinen yhteiskanavapoisto, on hyvin epätodennäköistä että se toimii suunnitellusti.
