OPAS - Kaikki mitä sinun tulee tietää ilmanvaihtokanavien puhtaudesta ja puhdistamisesta

OPAS - Kaikki mitä sinun tulee tietää ilmanvaihtokanavien puhtaudesta ja puhdistamisesta

Ilmanvaihtokanavien ja -laitteiden puhdistus on aihe, joka koskettaa yhä useampia ihmisiä. Onhan koneellinen ilmanvaihto yleistynyt huimaa vauhtia viimeisten vuosikymmenten aikana ja valtaosa ihmisistä hengittää sisätiloissa ilmaa, joka on tullut huoneistoon erinäisiä putkia ja kanavia pitkin puhaltimien antaessa sille lisävauhtia.

Koneellinen ilmanvaihto on itse asiassa edellytys nykyisten kaltaisille tiiviille taloille, jotta kosteus saadaan johdettua hallitusti ulos, koska sen ei enää ole mahdollista kulkea ”hengittävien” rakenteiden läpi samalla tavalla kuin muutama vuosikymmen sitten. Myös kosteusrasitus asunnoissa on lisääntynyt, suihkussa käydään parhaimmillaan useita kertoja päivässä, pyykkiä pestään enemmän, ja ruoan valmistuksestakin syntyy kosteutta. Asukkaista itsestäänkin tietysti syntyy kosteutta.

Ellei tätä kosteutta voitaisi johtaa putkia pitkin ulos, se tiivistyisi talon rakenteisiin. Villaeristeisissä taloissa usein on höyrynsulkuna muovikalvo, jonka tulisi olla ehdottoman tiivis, jotta rakenne voisi toimia oikein. Siten kun sen on suunniteltu toimivan.

Muovit toimivat teippien varassa, ja vahvemmallakin teipillä on taipumus iän myötä menettää otettaan.  Sähkörasioiden puukolla tehdyt läpiviennit ovat usein heikko lenkki muovikalvojen toiminnassa.

Näiden erilaisten vuotokohtien kautta kosteutta saattaa kulkeutua rakenteisiin, ja mitä paksumpi villa seinässä on, sen huonommin kosteus sieltä poistuu. Liika kosteus voi seinän sisällä tiivistyä vedeksi, jolloin puhutaan ongelmista, koska etenkin monikerroksisen rakenteen vikasietoisuus on kohtuullisen heikko.

Kuten sanottua, koneellinen ilmanvaihto on nykytaloissa useimmiten edellytys sille, että talon rakenteet pysyvät kunnossa. Mutta koneellinen ilmanvaihto ei kuitenkaan ole tae siitä, että kaikki on kunnossa, vaan ilmanvaihto itsessäänkin saattaa aiheuttaa ongelmia.

Ilmanvaihto on siitä hankala kaveri, että sen toimivuutta tai epäkuntoisuutta on melkoisen vaikea havaita paljaalla silmällä tai aistinvaraisesti ennen kuin se on jo aiheuttanut jotain ongelmia. Talon asukas saattaa myös tottua esimerkiksi hieman kosteampaan sisäilmaan, mikä ei etenkään lämmityskaudella varmasti haittaa, koska tehokas koneellinen ilmanvaihto kuivattaa sisäilmaa siinä määrin, että se saattaa aiheuttaa joillekin suoranaista terveyshaittaa. Rakenteet eivät kuitenkaan pidä liiallisesta kosteudesta, ja kylmään vuodenaikaan vuotokohtien kautta kulkeutuneen kosteuden tiivistymistä tapahtuu herkästi seinärakenteiden sisällä. Vesi voi jopa jäätyä rakenteissa, eikä märät villat muutoinkaan ole parasta mahdollista eristettä talven pakkasissa.

Ilmanvaihtolaitteisto itsessään on periaatteessa melko yksinkertainen kokonaisuus. Karkeasti, on kanavia, venttiileitä, ja iv-kone. Ilmanvaihtokoneessa on tekniikkaa enemmän tai vähemmän. Vanhemmat koneet olivat melko yksinkertaisia, jolloin vikakohteitakin oli vähemmän. Uudemmat koneet sen sijaan ovat täynnä tekniikkaa ja hienoa elektroniikkaa. Hienoja ominaisuuksia on tullut lisää, ja esimerkiksi tasavirtapuhaltimien ansiosta ilmamäärien säätö käy huomattavasti mukavammin ja tarkemmin verrattuna aiempaan. Lämmöntalteenoton hyötysuhde on kasvanut, äänentasot pienentyneet ja vaikka mitä. Mutta kääntöpuolena tälle kaikelle tulee se, että erilaisten poikkeustilanteiden mahdollisuus on lisääntynyt samaa tahtia uuden tekniikan myötä.

Vaikuttaa myös siltä että kaikki komponentit eivät ole enää ihan samanlaista laatua, kuin takavuosina, jolloin iv-koneet saattoivat kestää 30 vuotta ilman minkäänlaista ongelmaa. Ankaran kilpailun ja kustannuspaineen edessä valmistajat joutuvat tasapainoilemaan sopivan hinnan ja riittävän hyvän laadun välillä. Aina se ei onnistu.

Poikkeuksiakin tietysti on, ei voi yleistää. Osa nykykoneistakin kestää paremmin, osa huonommin. Ja vaikka koneissa ongelmia onkin, monet käyttäjät selviävät vuosia ilman mitään suurempia vikoja. Mutta vaikka vain yksi kone kymmenestä aiheuttaisi ongelmia, ei se juurikaan lämmitä mieltä, kun se ongelmakone sattuukin omalle kohdalle, ja on jo vuoden työntänyt ylipaineista ja kosteaa ilmaa rakenteisiin ennen vian huomaamista. Puhutaan suurista asioista, kun kyseessä on oma koti ja omaisuus.

Yllä mainittu ongelmaesimerkki on muuten todellisesta elämästä, kyseessä oli noin 2-3 vuotias talo. Ongelmaan herättiin, kun liesikanavasta valui talvella vettä ja jäätä alas ja sen syytä haluttiin selvittää. Ulkopuolisena jo taloon sisään astuessa huomasi suuren sisäilmankosteuden, mutta vasta ilmamäärämittaukset kertoivat korutonta faktaa. Poistoilmaa ei asunnosta lähtenyt nimeksikään ilmanvaihtokoneen kautta. Syyksi paljastui rikkinäinen puhallinkondensaattori. Laitteen valmistajan edustajan mukaan on normaalia, että parin vuoden ikäisessä koneessa tällaista voi olla. Valitettavasti tämän merkkisiä koneita samoine ongelmineen on tullut useitakin vastaan myöhemmin.

Tässä tapauksessa siis tuloilmaa puskettiin asuntoon suhteellisen normaalisti, mutta suurin osa ulos menevästä ilmasta kulki sieltä mistä sen ei pitäisi mennä, kuten esimerkiksi rakenteiden vuotokohtien läpi. Talo oli voimakkaasti ylipaineinen ja kosteuden poisto ei toiminut suunnitellusti.

Kun on kyseessä satojen tuhansien eurojen arvoinen kiinteistö, on jotenkin hullunkurista, että muutaman euron osalla voidaan saada aikaan pahimmillaan suuretkin rahalliset vahingot, puhumattakaan siitä, minkälaista muuta harmia siitä koituu kiinteistön omistajille itselleen.

Aina kun johonkin liittyy jonkinmoista tekniikkaa, on mahdollisuus vikaantumiseen. Näitä mahdollisia vikakohtia on ilmanvaihtokoneessa lukemattomia. Se mitä nämä viat aiheuttavat, vaihtelee vähäisestä haitasta suureen ja kalliiseen, pahimmillaan koko talon laajuiseen ongelmaan. Joka tapauksessa kaikkien osasten tulisi olla kunnossa, jotta ilmanvaihto toimii siten, kun sen on ajateltu toimivan.

Suodattimet

Ilmanvaihdon suodattimilla on tärkeä rooli toimivassa ilmanvaihtojärjestelmässä. Suodattimia löytyy moneen lähtöön, ja jokaisella ilmanvaihtokoneella on omanlaisensa suodattimet.

Mitkä ovat yleisimmät suodattimet ilmanvaihtokoneissa?

Yleisimmät suodatintyypit ovat:

  • karkeasuodattimet
  • hienosuodattimet
  • sähkösuodattimet
  • aktiivihiilisuodattimet
  • HEPA-suodattimet

Mitä suodatinluokkia ilmanvaihdon suodattimissa on käytössä?

Vuoteen 2018 asti suodatuksessa käytettiin SFS-EN 799 standardin mukaista suodatinluokitusta (G1, G2, G3, G4, M5, M6, F7, F8 ja F9).

Tässä suodattimet luokiteltiin 0,4 μm:n kokoisten pienhiukkasten erotuskyvyn mukaan.

  • G1–G4 ovat karkeasuodattimia
  • M5-M6 ja F7-F9 ovat hienosuodatinluokkia

Tyypillinen hienosuodatinkasetti kodin ilmanvaihtokoneessa on F7, joka poistaa yli 80% 0,4 μm:n hiukkasista.

Nykyisin voimassa oleva luokitus suodattimille

1.7.2018 voimaan astunut uusi ISO 16890 -standardi on tuonut muutoksia yleisilmanvaihdon suodattimien arviointiin, syrjäyttäen aikaisemman EN779:2012 -standardin. Tämä maailmanlaajuisesti käytössä oleva standardi on entistä tiukempi spekseiltään, ja sen tarkoituksena on parantaa sisäilman laatua sekä helpottaa eri suodattimien vertailua.

Aikaisemman käytännön, jossa erotusaste mitattiin vain yhdessä hiukkaskoossa (0,4 μm), sijasta ISO 16890 mittaa nyt kolmessa eri kokoluokassa: erotusaste ePM1 (kokoluokka 0,3-1 μm), erotusaste ePM2,5 (kokoluokka 0,3-2,5 μm) ja erotusaste ePM10 (kokoluokka 0,3-10 μm). Tämä standardimuutos tuo mukanaan tarkemman ja monipuolisemman lähestymistavan ilmanvaihtojärjestelmien suodattimien arviointiin.

Mistä hankkia ilmanvaihdon suodattimet?

Suodattimia myydään nykyisin erittäin edulliseen hintaan verkkokaupoissa. Tarvikesuodattimet ovat usein alkuperäisiä suodattimia huomattavasti halvempia. Suodattimet aiheuttavat aina enemmän tai vähemmän painehäviöitä, ja toisinaan erot eri suodatinten välillä voivat olla siinä määrin huomattavia, että se alkaa aiheuttamaan muutoksia ilmamääriin. Joko ylöspäin tai alaspäin. Useimmiten nämä erot ovat kuitenkin sen verran marginaalisia ettei suurtakaan haittaa synny vaikka laittaisikin edullisemmat markettisuodattimet koneeseen. Aiemmin oli tyypillistä että poistoilman määrä säädettiin noin 20% suuremmaksi verrattuna tuloilmaan, jotta varmasti ollaan alipaineisuuden puolella. Nykyisin pyritään huomattavasti pienempään alipainesuhteeseen, jopa nollatasolle, jolloin suodatintenkin merkitys korostuu. Tasapainoon säädetty ilmanvaihto tiiviissä talossa ei siedä juuri lainkaan muutoksia ilmavirtaukseen muuttuakseen voimakkaastikin ali- tai ylipaineiseksi.

Suurin ongelma mikä suodattimiin sisältyy, on niiden likaantuminen.

Ilmanvaihdon suodattimien tehtävä

Ulkoilman mukana tulevat epäpuhtaudet tukkivat tuloilmasuodatinta, ja sisätiloista poistettavat epäpuhtaudet tukkivat poistoilmasuodatinta. Ulkoilman mukana kulkeutuu monenlaista partikkelia, siitepölystä homeisiin. Näistä osa jää tuloilmasuodattimiin kiinni, osa jatkaa matkaansa lämmöntalteenottokennoon, jälkilämmittimeen, tuloilmapuhaltimeen ja sieltä edelleen kanavistoa pitkin tuloilmaventtiileitä kohti ja huoneilmaan.

Tällä matkalla sisään puhallettavalle ilmalle tapahtuu monenlaista. Siitä poistuu kosteutta, ioneita ja myös niitä epäpuhtauksia. Epäpuhtaudet eivät luonnollisestikaan häviä kuin tuhka tuuleen, vaan jäävät kiinni puhaltimen siipiin ja koteloon, kennoon, sekä kanavistoon. Puhtaita tuloilmapuhaltimen siipiä ei vielä ole tullut vastaan, vaikka suodattimia on rivissä useampia ennen sitä.

Kun tuloilman suodatin alkaa menemään tukkoon, ilmavirta sen läpi heikkenee ja tuloilman määrä tiloissa vähenee. Tämä aiheuttaa myös alipaineen kasvua. Likainen suodatin on alttiimpi keräämään kosteutta itseensä, mikä voi tarjota homeille otollisen kasvuympäristön. Kun suodatin pääsee huonoon kuntoon, on mahdollista, että homeita pääsee leviämään edelleen laitteistoon ja tuloilmakanavistoon.

Poistoilman suodatuksen kohdalla yleensä ollaan hieman suurpiirteisempiä, kuin tuloilman puolella. Siirtyväthän poistoilman mukana kulkeutuvat epäpuhtaudet ulos rakennuksesta, eivätkä siten ole riski sisäilman laadulle. Joskus tiloista poistettava ilma sisältää niin paljon pölyä ja kosteutta, että se tukkii suodattimen hyvinkin nopeasti. Silloin riskinä on poistoilman riittämättömyys, sekä painesuhteiden muuttuminen ylipaineiseksi. Kosteutta alkaa kertymään sisäilmaan, samalla kun ylipaineisuus alkaa työntämään sitä rakenteisiin. Tuplasti huono vaikutus siis.

Ilmanvaihtokanavisto

Toimiva ilmanvaihto edellyttää ammattitaitoista suunnittelua, sekä toteutusta.

Millainen on hyvin suunniteltu ilmanvaihtokanavisto?

Hyvin suunniteltu kanavisto on:

  • helposti puhdistettava
  • mahdollisimman vähän painehäviöitä aiheuttava
  • vähän melua tuottava
  • mahdollistaa onnistuneen ilmamäärien säätötyön ja on siten miellyttävä myös tilojen käyttäjille.

Käytännössä on todettu että ei ole lainkaan saman tekevää, minkälaisia viivoja suunnittelija piirtää ilmanvaihtopiirustuksiin. Tähän kun vielä yhdistetään luova toteutus putkiston rakentamisessa, ollaan helposti tilanteessa, jossa ilman muutostöitä kanavistoa ei voida kokonaisuudessaan puhdistaa, ilmamääriä ei voida säätää sopiviksi, tai ilmanvaihdon aiheuttama ääni soi korvissa.

Millä tavoin ilmanvaihtokanavien puhdistus tavallisesti suoritetaan?

Ilmanvaihtokanavien puhdistus suoritetaan Suomessa tavallisimman mekaanisena harjauksena, jossa erillisen harjakoneen tai porakoneeseen yhdistettävän taipuisan akselin päässä pyörii kanavan kokoon sopiva harja. Vaikka akseli onkin taipuisa, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että sekään taipuisi ihan mihin vaan. Joskus esimerkiksi ilmanvaihtokoneesta lähtevät putket on pujotettu niin monen mutkan kautta, että puhdistaminen tuottaa vaikeuksia. Monta 90 asteen kulmaa peräkkäin vie ikään kuin voiman akselin työntämisestä, eikä harjaa ole mahdollista työntää koko tarvittavaa matkaa. Kanavistossa saattaa myös olla t-haaroja, jotka on aseteltu niin ettei harjausakselin ole mahdollista kulkea sen kautta eteenpäin, ja toisesta suunnastakaan siihen ei välttämättä ylletä. Joskus kanavistoissa sijaitsevat päätytulpat saattavat olla asianmukaisesti kiinnittämättä, ja harjauksen aikana tällainen tulppa pääsee irtoamaan. Myös kanaviston kannakoinneissa, ja kiinnittämisissä saattaa olla ongelmia.

Useampi kerroksisissa rakennuksissa nousuputkiin on monesti ilmanvaihtopiirustuksissa merkitty puhdistusluukut, mutta niitä ei aina kuitenkaan ole putkiin laitettu. Syystä tai toisesta. Ei niitä aina tosin tarvitakaan, joskus työ onnistuu ilmankin. Puhdistusluukkuja löytyy muutoinkin ilmanvaihtosuunnitelmista huomattavasti enemmän kuin itse kanavistosta. Joskus puhdistusluukut on sijoitettu yläpohjaan puhallusvillojen sisään, jolloin niiden käytännön hyöty jää olemattomaksi, etenkin kun kunnollisia kulkusitoja niiden luo harvoin on tarjolla.

Alipaineistus

Kanaviston puhdistuksessa ilmanvaihtolaitteistoon kohdistetaan voimakas alipaineistus, jonka aikaansaama ilmannopeus kanavistossa siirtää harjauksessa irronneet epäpuhtaudet ulos talosta. Alipaineistus otetaan tavallisesti raitisilmakanavan päästä, joka yleisimmin sijaitsee jossakin räystään alla. Joskus raitisilmakanavan pää ja raitisilmasäleikkö on sijoitettu räystäslaudoituksen sisään, useampikerroksisten talojen kohdalla joskus korkealle seinään. Nämä aiheuttavat eriasteisia hankaluuksia tai lisätöitä. Useimmiten niistä selvitään, mutta ne eivät aina tarkalleen ottaen vastaa hyvää rakennustapaa, eivätkä tue kanaviston helppoa puhdistettavuutta.

Ei ole tavatonta, että raitisilmakanavan pää päättyy ennen julkisivulaudoituksen sisäpintaa, jolloin pahimmillaan osa tuloilmasta vedetään julkisivun tuuletusvälin kautta. Nämä tulee korjata, koska vaikka kyseessä olisi uudehkokin talo, tuuletusväli ei välttämättä pysy vuosikymmeniä siinä kunnossa, että sieltä kannattaisi ilmaa sisään ottaa.

Alipaineistuksen merkitys on suuri onnistuneessa puhdistustyössä, ja on tärkeää että alipaineen tuottavassa puhaltimessa riittää voimaa, jotta tarvittava ilmannopeus saadaan aikaan kaikkialla kanavistossa. Liian pieni ilmannopeus voi kerätä pölyt yhteen paikkaan kanavistossa, mutta ei jaksa siirtää niitä siitä eteenpäin. Näin syntynyt pölykasa voi heikentää ilman virtausta suurestikin, kun ilmanvaihto jälleen kytketään käyntiin. Kun ”budjettisyistä” alipaineistukseen käytetään esimerkiksi rakennusimuria, riski tämänkaltaiseen ongelmaan on suuri. Pahimmillaan väärillä laitteilla ja menetelmillä tekemisestä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vaikka kanaviston puhdistamiseen toisinaan sisältyy erilaisia haasteita, useimmiten kanavisto kuitenkin saadaan puhdistettua kauttaaltaan. Tässä huoltohenkilöiden ammattitaidolla sekä huolellisuudella on merkittävä vaikutuksensa.

Raitisilmakanavan puhtaus

Ulkoseinästä ilmanvaihtokoneelle tuleva raitisilmakanava on monesti kanaviston likaisin osa, ja samalla ehkä muutenkin kaikkein kriittisin kohta putkistossa. Tuleehan sitä kautta kokonaisuudessaan se ilma, jota asunnossa hengitetään. Raitisilmakanavan kautta kulkevat ja sinne kerääntyvät homeet, siitepölyt, noki, liikenteen päästöt ja ylipäätään kaikki mitä ulkoilmasta imetään. Myös hyönteiset, koska nykyisin ei enää suositella hyönteisverkon asentamista raitisilmasäleikön alle. Hyvä niin, sillä ne ovat monesti jääneet kiinteistön omistajilta kokonaan huomioimatta, ja seurauksena on valtaisa alipaine asunnossa. Raitisilmakanava on myös altis kosteudelle. Tämän kanavan puhtauteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota, jotta vältytään asumismukavuutta tai -terveyttä haittaavilta ongelmilta.

Tämän kanavan puhtauteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota

Poistoilmakanavisto

Venttiileiltä koneeseen päin lähtevien poistoilmaputkien pintaan kerääntyy sisäilmasta peräisin olevat epäpuhtaudet. Tätä kerääntyy myös itse venttiileihin, ja poistopuhaltimeen. Näiden epäpuhtauksien vaikutus suoraan sisäilmaan on pieni, mutta ne vaikuttavat siihen, miten ilmavirta kanavistossa kulkee. Tällä taas on huomattava vaikutus sisäilmaan. Painehäviöt kasvavat ja ilmavirrat pienenevät, kun putkisto on likainen.  Tämä vaikuttaa mm. kosteiden tilojen kuivumiseen ja talon painesuhteisiin. Likainen poistoilmakanavisto voi muuttaa lievästi alipaineisen huoneiston ylipaineiseksi.

Joskus on tullut vastaan kohteita joissa keittiön poistoilmaventtiilistä on otettu suuria ilmamääriä, todennäköisesti tarkoituksena saada ruoanlaitosta syntyvät käryt paremmin poistumaan tilasta. Näissä yleinen tilanne on se, että poistoilmapuhaltimeen on kertynyt huomattava määrä pölyn ja rasvaisen ilman muodostamaa kerrosta. Se jos mikä on omiaan heikentämään koko asunnon poistoilmavirtaa. Sen sijaan että keittiöstä imetään ilmanvaihtokoneen kautta tarpeettoman paljon ilmaa, tulisi ruoanlaitosta syntyneet käryt imeä liesituulettimen, tai -kuvun kautta tehokkaasti suoraan pihalle. Näin vähennetään ilmanvaihdon huollon tarvetta ja huoltotyö myös helpottuu. Rasvainen lika on hankala vastustaja ilmanvaihtojärjestelmän  eri komponenteissa.

Tuloilmakanavisto

Tuloilmakanavat ovat yleisesti kanaviston puhtain osa, ja hyvä niin. Aiemmin iv-koneissa oli vain karkea suodatin poistamassa epäpuhtauksia tuloilmasta, nykyisin on useimmiten tämän lisäksi vielä niin sanottu hienosuodatin, joka poistaa erittäin tehokkaasti pieniäkin partikkeleita.

Kuten edellä mainittiin, tuloilmakanaviin saattaa kuitenkin kulkeutua erilaisia epäpuhtauksia ohi tehokkaankin suodatuksen. Tuloilmaventtiilit pysyvät usein melko hyvin puhtaina. Monesti tuloilmaventtiilien ympärille kattoon muodostuu ajan mittaan tumma rinkula, joka syntyy kun ilmassa on epäpuhtauksia, jotka suuren ilmannopeuden aikaansaamana kiinnittyvät kattomateriaalin pintaan. Näitä epäpuhtauksia on sekä huoneilmassa että tuloilmakanavasta tulevassa ilmassakin.

Tuloilmakanavia pitkin kulkee koko talon hengitysilma, joten niiden tuleekin pysyä puhtaina. Kun poistat tuloilmaventtiilin ja pyyhkäiset sormella tuloilmaputken pintaa mahdollisimman kaukaa putkesta, sormeen ei saisi jäädä likaa.

Jäteilmakanava

Jäteilmakanavan tehtävänä on kuljettaa poistoilmakanaviston koneelle tuoma ilma ulos talosta. Yleensä se lähtee suoraan katolle, tarjoten harakoille lämmintä ilmaa. Nykyaikaiset ilmanvaihtokoneet tosin keräävät poistoilmasta lämmön sen verran hyvin talteen, ettei jäteilman lämpötila ole järin suuri.

Jäteilmakanava aiheuttaa erittäin harvoin ongelmia, ja pysyy myös verrattain puhtaana.

Ilmanvaihtokone

Ilmanvaihtokoneesta poistetaan tavallisesti puhdistuksen yhteydessä molemmat puhaltimet ja lämmöntalteenottokenno. Näin saadaan ilma virtaamaan mahdollisimman esteettömästi, eikä epäpuhtaudet keräänny vääriin paikkoihin. Toisinaan koneen rakenne estää puhaltimien poistamisen koneesta ilman vaativampia asennus- tai sähkötöitä. Esimerkiksi joissakin poistoilmalämpöpumpuissa puhaltimiin päästään käsiksi vain yläpuolisen kanaviston purkamisen kautta, mikä ei tietenkään ole kovinkaan fiksua suunnittelua. Monesti tilanne onkin se, että vasta siinä kohtaa kun puhaltimiin tulee vika, ne ensimmäisen kerran päästään kunnolla näkemään. Koska näiden puhaltimien puhdistus normaalin iv-huollon yhteydessä ei useinkaan ole mahdollista, myös niiden puhallusteho laskee samaa vauhtia puhaltimen siipien likaantuessa.

Puhaltimilla on luonnollisesti suuri merkitys ilmanvaihdon toiminnassa. Likaantuneet puhaltimet eivät siirrä ilmaa suunnitellusti, eikä energiatehokkuus ole paras mahdollinen.

Lämmöntalteenottokenno ottaa osan lämmöstä talteen poistettavasta ilmasta ja siirtää sen tuloilmaan. Kennomainen rakenne sisältää paljon pintaa, minkä takia se on hyvä toisinaan puhdistaa joko paineilmalla tai pesemällä. Kesällä kennon voi ottaa kylpyhuoneen lattialle ja pestä kunnolla sopivan pesuaineen ja lämpimän veden kanssa ja laittaa vaikka aurinkoon kuivumaan hetkeksi ennen takaisin asennusta.

Useissa koneissa on myös kondenssiveden poistoyhde, jonka tehtävänä on putkea tai letkua pitkin poistaa koneen sisälle aika ajoin, tietyissä olosuhteissa muodostuvaa vettä. Toisinaan tämä menee eri syistä tukkoon, minkä vuoksi toiminta olisi hyvä silloin tällöin testata. Sen voi tehdä kaatamalla pienen määrän vettä koneen pohjalle ja seuraamalla että vesi todella poistuu koneesta.

Yhteenveto

Koneellinen ilmanvaihto on perusperiaatteeltaan melko yksinkertainen järjestelmä. Mahdollisia poikkeustilanteita voi kuitenkin muodostua erittäin monella eri tavalla ja useimmiten näistä syntyvillä ongelmilla on vaikutusta joko rakennukselle tai sen asukkaille. Jossain kohteissa kanavat tai puhaltimet likaantuvat jo vuodessa, toisessa voi mennä kymmenen vuotta. Kone voi vikaantua huomenna tai vasta 20 vuoden kuluttua.

Koska jokainen rakennus, sen sijainti ja käyttö on yksilöllistä, käytännössä mitään nyrkkisääntöä ei tarkalle huoltovälille pysty antamaan. Varmuudella voi kuitenkin sanoa, että huollata mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.